Taustaa

Suomalainen Perinnehoitaja-koulutuksen taustaa sekä pohdintaa maailman menosta ja pientä avautumista


Ilokseni olen saanut viime vuosina todeta, että suomalaiset kansanparannustaidot ja perinnehoidot ovat alkaneet saada osakseen jonkinlaista nostetta. Aina ei ole ollut näin. Jopa luontaisterapioiden ja hieronnan alalla Suomessa on arvostettu erityisesti vain ulkomailta tulevia oppeja. Kansanparannustaitoa ja -tietoa on tahdottu vähätellä, vaikka vielä viime vuosisadan puolessa välissä, sillä on ollut hyvin keskeinen merkitys ihmisten avunsaannin kannalta. Puhumattakaan siitä, että kansanparannus on myös osa kulttuuriperintöämme, joka ulottuu hyvin kauas suomalaisuutemme juuriin. Se on osa kulttuuriperintöämme, joka on mielestäni mittaamattoman arvokas, mutta valitettavan vieras ja tuntematon asia nykyajan suomalaiselle. Toisia kulttuuriperintömme helmiä, kuten kansanrunoutta on tutkittu paljonkin. Kansanparannus on kuitenkin jäänyt paitsioon ja aiheesta kirjoitetut kirjat raapaisevat mielestäni vain pintaa. Syvälle parantamisen ytimeen ei uskalleta tai tahdota mennä.

Mitä kansanparannus ylipäätään on? Tai ehkä pitäisi kysyä, mitä se on ollut ja mitä se on nykyään? Kansanparannus tai kansanlääkintä tarkoittaa vuosituhansien kokemuksiin ja perinteisiin kansanuskomuksiin ja myytteihin perustuvia käsityksiä sairauksista ja vammoista, ja niiden hoitokeinoja. Kansanparantajat ovat olleet usein maallikkoja, jotka ovat saaneet oppinsa suvultaan tai muilta oppi-isiltään tai -äideiltään. Jotkut olivat parantajia syntyjään. Toisaalta myös yhteisöjen arvostetut tietäjät tai shamaanit ovat olleet kansanparantajia, mutta he ovat myös olleet sosiaalisen yhteisönsä tärkeitä tukipilareita ja jonkinlaisia henkisiä johtajia. Ei siis ihme, että kristinusko hyökkäsi hyvin voimallisesti tietäjien ja shamaanien kimppuun, koska siinä oli niin selvä arvovaltakysymys. Kansanparannus on erittäin tärkeää perinnetietoa ja kädentaitoa, jonka avulla on selvitty hengissä aikana ennen antibiootteja ja muita lääketieteen hienouksia. Vaikka lääketiede on kehittynyt huimasti ja se pystyy, mitä ihmeellisimpiin saavutuksiin, uskon, että on kuitenkin paljon sellaisia tilanteita, joissa voidaan vielä nykyisinkin hyötyä perinnehoitojen taikka kansanparannuksen tuomasta avusta ja niillä on oma paikkansa ihmisten terveysongelmien hoitamisessa ja erityisesti sairauksien ennaltaehkäisyssä. Vastakkainasettelu on täysin turhaa, vaikkakin suosittua. Kaikella on oma aikansa ja paikkansa.

Luontaisterapia-alalla Suomessa hoitajat ja terapeutit, itseni mukaan lukien ovat opiskelleet pääsääntöisesti ulkomailta tulevia oppeja. Mainittakoon tässä esim. homeopatia, Auyrveda. Yksi suuri vaikuttaja luontaisterapioiden kentällä Suomessa on Perinteinen Kiinalainen Lääketiede, joka on myös minulle erittäin tärkeä oppi ja päivittäinen työväline mm. akupunktuurin osalta. Toinen tärkeä työväline itselleni on ulkomailta niin ikään tuontitavarana tullut vyöhyketerapia. Tärkeimpänä taitonani kuitenkin pidän jäsenkorjauksen osaamistani, jonka yhdistän suomalaiseen perinnehierontaan.

Mitä tulee suomalaisiin perinnehoitoihin, jäsenkorjauksen osalta Suomessa on itseni lisäksi jo useampi kouluttava taho ja erilaisia tyylejä löytyy. Yhtenä tunnetuimpana niistä on varmasti Olavi Mäkelän kehittämä ja nimeämä jäsenkorjaustyyli Kalevalainen jäsenkorjaus. Jäsenkorjauksen lisäksi saunahoidot/kuppaus ovat myös tunnettuja ja kestäneet hyvin aikaa, puhumattakaan kasvilääkinnästä. Kasvilääkintä eli fytoterapia on kasvavassa suosiossa ja meillä Suomessa on sen osalta laajaa asiantuntemusta ja loistavaa koulutusta tarjolla.

Suomalainen kansanparannus ja perinnehoidot ovat kuitenkin hyvin rikas ja monipuolinen alue ja on valitettavaa, että se on edelleen hyvin huonosti tunnettua valtavirran keskuudessa. Harvapa nykyajan ihmisistä ymmärtää, mitä tarkoittaa mahti tai psyykkinen voima, joka on ollut läsnä parantajan käyttämissä hoitomenetelmissä, sanoissa/loitsuissa. Tai mitä todella tarkoitetaan sanalla tietäjä tai lapin noidan loveen lankeaminen. Monet kansanparantajien ja tietäjien tekemiset halutaan nähdä vähän hullunkurisina juttuina, joille nyt voidaan naureskella. Ei pystytä mitenkään ymmärtämään muinaisen suomalaisen maailmankuvaa saatikka sitten samaistumaan siihen millään lailla. Oikeastaan vain hävetään psyykkis-maagiseen maailmankuvaan pohjautuvaa menneisyyttämme. Uskon kuitenkin, että olemme kansana pikkuhiljaa kykeneviä taas avaamaan myös toisenlaisen, syvemmän näkökykymme ja voimme heittää häpeän viitan harteiltamme. Voimme alkaa tutustumaan perintöömme ja kysyä, mitä suomalaiset ovat olleet ennen miehittäjän tuloa. Olemme kyllä ylpeitä valtiomme alkuperäiskansasta saamelaisista, mutta emme ymmärrä, että myös me suomalaiset olemme olleet alkuperäiskansaa. Mutta miksi ymmärtäisimmekään? Eihän sitä meille missään kerrota tai opeteta.

Kansanparannuksen ja perinnehoitojen osalta ei ole kuitenkaan tarkoitus palata ajassa taaksepäin, vaan tuoda menneisyydestä ne hyvät ja toimivat ja viisaudesta kumpuavat asiat, joista voimme ammentaa jotain tärkeää tähän päivään. Meillä on tässä päivässä aivan omanlaiset haasteemme.

Kansanparannus ja luontaisterapiat ovat Suomessa vaikeassa tilanteessa. Olen miettinyt monta kertaa, että onko tämä suomalaisten tiede-intoilu, uskomushoitohäpäisyvimma ja teknologiaan hurahtaminen jollakin lailla traumapohjaista käytöstä? En ole asiantuntija, mutta näin maallikona voisin järkeillä, että koska alkuperäiskulttuurimme ja itsetuntomme on painettu aikoinaan alas, häpeämme kaikkea sitä, mikä on meille luontaisesti ominaista.

Luontaisterapia-alalle ja kansanparannusasioiden pariin tuntuu valitettavasti pesiytyneen voimakas näennäistieteellisyyden tarve. Mitä monimutkaisemmin asiat pystytään selittämään ja mitä enemmän hienoja sanoja, kuten vaikka imunestekierto tai faskiat pystytään lauseisiin sisällyttämään, sitä varmemmin ihmiset nyökyttelevät päätään hyväksyvästi. On tietenkin hyvä, että asioita tutkitaan ja selvitetään perin pohjin ja kaikki halutaan selittää tieteellisesti, mutta pelkäänpä, että jotain olennaista, kaunista ja tärkeää jää uupumaan, jos tarkastelemme vain aineen yhtä ulottuvuutta.

Toinen alaa vaivaava asia on valtava psykologisoinnin tarve. Tarinat saavat valtavia mittasuhteita ja niissä pyöritään ja niitä tutkaillaan jokaisesta näkökulmasta. Löydetään tunnelukkoja ja niitä sitten availlaan ja paskaa tursuilee ympäriinsä. Pitkään alalla olleena, olen havainnut, että tämä harvoin johtaa mihinkään hyvään ja toimivaan. Olen oppinut elämässäni sen, että totuuden tunnistaa yksinkertaisuudesta. Psykologisoinnillekin on tietenkin paikkansa, mutta se olkoon siihen koulutettujen ammattilaisten tehtävä.

Kaikesta näennäistieteellisyydestä ja kotipsykologisoinnista huolimatta ihmisen ja sen moniulotteinen rakenne ovat ja tulevat olemaan aina myös jonkinlainen mysteeri. On paljon asioita, joiden tiedetään toimivan ilman, että sitä kukaan rajallisella havaintokyvyllään katsova pystyy täysin ymmärtämään tai selittämään. Se, että on täydellinen ihmisanatomian tuntemus, ei vielä tarkoita sitä, että osataan laittaa nikama paikoilleen kunnolla. Täytyy olla myös se jokin mukana, jota ei pelkällä tiedolla hoideta. Miksi toinen osaa ja tuntee ja toinen ei, vaikka tiedot ovat olleet samat? Parantamisen syvää totuutta ei voi alkaa typistämään pelkästään sen takia, että asialle saadaan valtiollinen hyväksyntä. Kun kansanparannukseen kuuluvia asioita tuodaan esille pelkästään ihmisen anatomiaan ja fysiologiaan perustuvina menetelminä, sillä hetkellä jotain kansanparannuksen todellisessa sielussa tekee kuolemaa. Ja tämä kaikki vain sen takia, että haetaan yleistä ja luonnontiede(uskon) hyväksyntää. Näennäistieteellisyyteen tai ylipsykologisointiin kuitenkin pakottaa sosiaalinen ja yhteiskunnan tuoma paine.

Jos kansanparannus tuotaisiin tieteellisen tutkimuksen piiriin ja sitä tarkasteltaisiin vain sen määrittämillä kriteereillä, se olisi vähän sama asia, kuin mentäisiin suureen sukupirttiin vierailulle ja jäätäisiin seisoskelemaan eteiseen ja väitettäisiin, että koko talo on nähty.

Pieni kriittisyys ja valvonta on kuitenkin paikallaan. Luontaisterapia-alalla ja kansanparannuksessa nykypäivän ihmisiä riivaa myös röyhkeys ja nöyryyden puute eikä kirjaan jakseta tarttua ja tehdä kotiläksyjä. Parantajia ja eräänlaisia pikkuguruja tuntuu nousevan, kuin sieniä sateella. Ala tuntuu vetävän puoleensa myös väärällä asialla olevia. Monikaan ei enää malta ottaa asioista kunnolla selvää, opiskella ja hankkia kokemusta. Mitä nopeammin vain päästään olemaan suuna ja päänä, sen parempi. Tämän vuoksi monet taitavat ja asioihin kunnolla perehtyneet maan hiljaiset luontaisterapia-alan ammattilaiset tai kansanparantajat voivat jäädä äänekkäinpien jalkoihin.

Perinteisesti parantajuuteen valtuuttaa kansa, joka kärsii kivuista ja vaivoista ja parantaja pystyy heitä todellisella tavalla auttamaan. Parantajaksi ei vain ryhdytä omasta henkilökohtaisesta päätöksestä käsin. Parantajuuteen täytyy olla myötäsyntyiset ominaisuudet eikä lopultakaan mikään koulutus voi asiaa muuttaa, jos nämä luontaiset ominaisuudet puuttuvat. Koulutus kuitenkin antaa erinomaiset tiedot ja, jos alalle aikoo, tiedonjano täytyy olla. Harvassa ovat todelliset parantajat. Mikäli parantajuuteen lähteminen tapahtuu haisevasta itsestä käsin eli egojohteisesti, tulokset työssä ovat huonoja ja kyse on kansanparannuksen kentällä puoskaroinnista. Nykyään alalla toimii opettajia, joiden vastaanottotyön tuoma kokemus on hävettävän pieni. Ja tunnetusti, tyhjät tynnyrit kolisevat eniten. Samoin on asian laita tässä nykyshamanismi ilmiössä, jossa tuntuu riittävän, että joku vain julistautuu shamaaniksi/tietäjäksi ilman, että kukaan on heiltä edes kysynyt apua, saati sitten pystynyt auttamaan muussa kuin viihdetarkoituksessa. On hienoa, että perinnehoitoja elvytetään, mutta aihepiirin alistaminen viihdekäyttöön ja new age-hapatukseen on minusta hyvin surullista ja häpeäksi tämän maan henkiselle perinnölle. Emme mielestäni tarvitse tänne ulkomailta tulleita shamaanileikkejä tantra-rumpuineen. Tosin ei minun mielipidettä tässä asiassa varmasti kukaan kysykään, mutta kerronpa sen silti.

PARANTAVA VUOROVAIKUTUS?

Kansanparannuksen ja luontaishoitojen toimivuus/toimimattomuus on pohdituttanut kovasti tieteen tekijöitä ja lääketieteen edustajia. Virallisempi näkökulma luontaisempiin hoitokeinoihin on, että niiden vaikutus perustuu todennäköisesti hyvään vuorovaikutukseen hoitajan ja hoidettavan välillä. Puhutaan "parantavasta vuorovaikutuksesta". Halutaan nähdä, että kyse on siis lähinnä placeboilmiöstä. Placebon vaikutuksen alaisena ovat ilmeisesti myös vauvat ja esim. lemmikkieläimet tai sitten heidän kohdallaan parantumisilmiöt ovat silkkaa sattumaa. Kyllähän ne sitä puoskarilakia koittavat tähänkin maahan saada, joka kieltää hoidot mm. lapsilta. Onnea vaan koliikkivauvaperheisiin, jos laki tulee. Koska placebo on niin tehokasta toivoisin, että sitä osattaisiin hyödyntää hyvin myös perusterveyden huollossa. Tuntuu siltä, että ihmisestä, joka käyttää luontaisterapia-alan palveluita ja kokee saavansa niistä apua, tahdotaan yhteiskunnassamme leipoa vähän hölmö ja hurahtanut. Mielestäni on hyvä, että ihmiset uskaltavat kyseenalaistaa myös ylhäältä päin saneltuja asioita ja otetaan myös itse selvää asioista. Joskus tuntuu, että tässä maassa suhtaudutaan luontaisterapioihin änkyrämäisellä tavalla, eikä ole edes tahtotilaa ymmärtää tai lähestyä aihetta.

No, änkyrä taidan minäkin omalla alallani olla, kun uskon kunniaan ja vahvaan selkärankaan ja siihen, että sanoille on katetta. Taito pitää osoittaa ja kyetä näyttämään käytännön työssä. Ja änkyrä aion vastakin olla. Tässä kateellisten laulujen maassa ei ole ollut helppoa olla uranuurtaja. Alasampujia, erityisesti omalla alalla on riittänyt runsaasti, mutta onneksi myös tukijoita ja kannustajia. Vaikka mattoa on välillä koitettu vetää jalkojen alta tuntuvastikin, täällä sitä vielä keikutaan.

Suomalainen perinnehieronta


Ulkomailta tulevia oppeja yhtään väheksymättä tahdon muistuttaa, että meillä Suomessa monien opiskelema klassinen hieronta on alkuperältään ruotsalaista. Suomessa käytetyt hierontatyylit ovat olleet jotain ihan muuta ja pidän näiden taitojen elvyttämistä tärkeänä. Suomalaisilla kansanparantajilla oli ja on käytössä hyvin erilainen tekniikka ja toimiva sellainen. Omissa käsissäni vanhojen suomalaisten kansanparantajien/hierojien tyyleihin pohjautuva hierontatyyli on kehittynyt vuosien varrella selkeäksi menetelmäksi, jonka olen sittemmin nimennyt suomalaiseksi perinnehieronnaksi. Suomalainen perinnehieronta on kämmentyvellä ja sormenpäillä tehtävä hierontatekniikka, jossa keho käydään läpi kokonaisuudessaan, lihasten lähtö – ja kiinnittymiskohdat, jänteet, hermoradat , ja ne alalla niin kuuluisiksi tulleet faskiat eli suomeksi lihaskalvot ja puretaan ”kuona-aine”-keräymät lihaksista. Tyyli eroaa hyvin paljon ns. klassisesta (ruotsalaisesta) hieronnasta ihan jo hierontaotteiden osalta. Suomalainen Perinnehieronta® on yksi keskeinen osa Suomalainen Perinnehoitaja®-koulutusta. Suomalainen Perinnehieronta® on rekisteröity tavaramerkiksi Suomalainen Perinnehoito- ja Luontaislääketiedeyhdistykselle, jonka yhtenä tarkoituksena on tämän perinteeseen pohjautuvan hierontataidon ylläpitäminen Suomen maassa sekä sen kunnollisen ja riittävän laadukkaan opettamistason turvaaminen. Meillä Suomessa on osattu hieroa niin hyvin, että tuntuu melkein nololta, että ruotsalainen menetelmä on meillä täällä se "virallinen" ja "oikea". Olen käyttänyt hierontamenetelmästä myös työnimeä kansanomainen hieronta tai kansan hieronta, samaa, kuin Mauri Hartea aikoinaan. Menetelmänä Suomalainen Perinnehieronta® on kuitenkin eri asia, kuin Hartean hierontamenetelmä ja yhdistyksemme päätti rekisteröidä tämän asiaa hyvin kuvaavan nimen. Suomalainen Perinnehieronta® pohjautuu monien eri kansanparantajien käyttämiin hoidollisiin otteisiin hieronnassa sekä omaan näkemykseeni asiasta sen mukaan, mitä olen saanut kuulla ja nähdä, lukea ja kokea. Plagiointia kuulemani ja lukemani mukaan luonnollisesti esiintyy jo. Perinnehoito- ja perinnehoitaja-sanatkin on jo otettu yleiseen käyttöön. Ensimmäinen Suomalainen Perinnehoitaja-koulutus järjestettiin vuonna 2005. Suomalainen Perinnehieronta-nimikettä olen käyttänyt vuodesta 2005 lähtien. Nimet rekisteröitiin vuonna 2011 Patentti- ja rekisterihallituksessa.

Suomalainen Perinnehoitaja®-koulutuskokonaisuus on kansanperinteeseemme pohjautuvaa parannusoppia ja joka osaltaan säilyttää arvokasta kulttuuriperintöämme ja tarjoaa samalla jotain uutta, mikä toimii nykypäivässä, nykypäivän ihmisellä. Koulutukseen olen valinnut niitä menetelmiä, jotka toimivat hyvin yhteen ja niitä tapoja ja tekniikoita, jotka ovat pitkän linjan käytännön työssä osoittautuneet hyvin toimiviksi. Perinnehoitajakoulutuksessa opiskellaan kaikki Suomen kansanperinteen tärkeimmät hoitamistavat, mitä liittyy käsillä tehtävään parantamisperinteeseen sekä lääkintään. Tärkeimmät tavat ja tyylit on ennallistettu ja pelastettu, sekä tuotu nykypäivään, nykypäivän ihmisen tarpeisiin. Märkäkuppaus ja saunahoidot eivät kuulu koulutusohjelmaan, ne ovat vielä oma lukunsa ja niitä varten on olemassa omat kouluttamistahonsa. Kaikista Suomalainen Perinnehoitaja-koulutuksen käyneistä tulee perinnehoitotaidon osaajia ja jatkajia. Ja kaikkia tarvitaan. Jos oppii helpottamaan kanssaihmisten kärsimystä, ollaan jo pitkällä. Joskus koulutettavieni joukosta nousee esille taitajan alkuja, jotka voivat olla tulevaisuudessa taidon mestareita. He ovat harvinaisuuksia. Tulen henkilökohtaisesti tukemaan ja opastamaan näitä henkilöitä, joissa huomaan tämän erityisen kyvykkyyden kädentaitoon tai hengen voimaan. Olen tukena niin pitkään kuin tarvitaan ja minulta opastusta kysytään.

Kiinnostukseni suomalaiseen kansanparannukseen on ollut voimakasta koko 20-vuotisen parantajan urani ajan. Olen tutkinut hyvin suurella mielenkiinnolla suomalaisessa kansanperinteessä ilmenevää parantajuutta ja tietäjyyttä ja löytänyt isoja vastauksia isoihin kysymyksiin. Kiinnostukseni kansanparannukseen johtuu syntylahjana saamastani kyvystä nähdä ja kuulla sekä tuntea sormenpäilläni ihmistä hyvin tarkasti. Kaltaiseni on tärkeä voida nojata tässä maailman ajassa johonkin ikiaikaiseen tukeen. Enpä ole ollut ainoata laatuaan tässä maassa. Menneinä vuosina ja vielä tälläkin hetkellä maassamme toimii todellisen kansanparantajan ammatissa useita henkilöitä, mutta useat heistä ovat ”maan alla”. Todellisella kansanparantajalla tarkoitan niitä parantajia, joilla taito on synnynnäistä ja heillä on todellista kädentaituruutta ja tietoa hyvin laaja-alaisesti ja kyky nähdä, kuulla ja tuntea käsillään hyvin tarkasti. Heillä on se jokin hiljainen voima läsnä. Meidän suomalaisten olisi mielestäni hyvä arvostaa ja kunnioittaa omia parantajiamme sekä parannusoppejamme. On sääli, että kaikki se tieto ja mahti on nykyään alennustilassa ja kummallista on se, kuinka vähän kunnioitamme juuriamme ja muistamme suomalaisuuden vain viimeisen sadan vuoden ajalta. Meiltä kuitenkin löytyy ihan tutkitusti suomalaisen kulttuurin jälkiä 11000 vuoden ajalta. Parantajuus, shamanismi ja tietäjyys ovat hyvin keskeinen osa henkistä kulttuuriperintöämme.

Luontaisterapia-ala ja kansanparannus nykypäivänä sisältävät valitettavasti myös kaikenlaista himphamppua. Tärkeintä tuntuu olevan kaikenlainen mystinen show ja rekvisiitta. Erityisesti kansanparannuksessa alkaa näkyä jo melkeinpä liveroolipeleihin rinnastettavia ilmiöitä, kun "parantajat" kutsuvat itseään jopa haltijoiksi ja pukeutuvat mystisiin roolivaatteisiin. Kuten aiemmin mainitsin, nyky"shamanismiin" liittyy niin järkyttävä määrä pelleilyä, että oikein hävettää. Melkoista pyhillä asioilla rienaamista, sanon minä. New age sekoitetaan suomalaiseen kansanperinteeseen ja mytologiaan ja kaikesta poimitaan marjat kakun päältä sen mukaan, mikä milloinkin on oman edun ja mielihalujen mukaista. Tämä nykyajan shamaanipelleily on kaukana siitä, mitä shamaani-/noaidikulttuuri on kulta-aikanaan ollut. Mutta täytyy kai nykyihmisen sitten saada vähän noitaa leikkiä. Entisaikoina tällaiseen tehtävään on ollut kansan valtuutus, eikä tehtävä ole ollut helppo. Nykyaikana lähtökohdat rummuttelulle ja parantamiselle, tuntuvat olevan jossain aivan muualla. Tämän kaiken ei kuitenkaan saa mielestäni antaa leimata koko alaa ja pistää kaikkia ja kaikkea samaan laatikkoon. Alalla toimii paljon vastuunsa tuntevia, osaavia tekijöitä. Kansanparannuksen kentällä on Suomessa useita melkoisia taitureita, jotka auttavat ihmisiä tilanteissa, joissa apua ei ole muualta löytynyt. Heidän ajanvarauskalenterinsa ovat koko ajan täynnä ja puskaradio toimii. Ja kaikille alalle tuleville todellisille taitureille riittää varmasti hoidettavia. Kansa on aina kärsinyt kivuista ja vaivoista, joita lääketiede ei ole pystynyt kunnolla hoitamaan ja kansan keskuudesta on aina koko ihmiskunnan historian ajan noussut erityistaitoja omaavia ihmisiä, jotka ovat näitä vaivoja pystyneet helpottamaan. Ja näin tulee aina olemaankin, oli sitten puoskarilakia tai ei.

Kalevalan kansan ainutlaatuisia perinteitä vaalimassa ja uutta kehittämässä


Mitään kaiken kattavaa kansanparannuskoulua ei ole ollut olemassa ja tieto on minunkin täytynyt hankkia pienissä paloissa ja melkoisen salapoliisityön tuloksena. Osa tiedosta ja taidosta on ollut minulle aina myös sisäsyntyistä, pienestä pojasta lähtien. Hankkiakseni tietoa suomalaisesta kansanparannuksesta ja tietäjyydestä, olen yrittänyt hankkia ja lukea kaiken asiaan liittyvän kirjallisuuden, mitä on vain aiheesta tai sen vierestä kirjoitettu. Olen pyrkinyt käymään aina, kun on tarjoutunut tilaisuus keskusteluja nykyajan kansanparantajien ja esimerkiksi edesmenneiden kansanparantajien jälkikasvun kanssa. Olen käynyt lukuisia keskusteluja henkilöiden kanssa, jotka ovat hoidattaneet itseään nyt jo edesmenneillä kansanparantajilla, hierojilla/kuppareilla/niksauttajilla/kasvilääkinnän taitajilla. Olen saanut kuulla kasapäin erilaisia kuvauksia ja kertomuksia siitä, miten on hoidettu. Olen myös saanut huomata, miten joillakin suomalaisilla on luonnostaan, ilman opiskelua hyvin omintakeinen hieronta- /nikamakäsittelytyyli. Etsiessäni tietoa, koen, että minua myös on vahvasti johdatettu ja "oikea" tieto on aina löytänyt luokseni. Kuten kerroin, osa tiedosta on ollut minulle sisäsyntyistä, pienestä pojasta lähtien. En tiedä, miksi osaan ja tunnen. Se on vain ikään kuin sielunleiviskä toimia parantajan ammatissa. En osaa muutakaan. Olen aina ollut erilainen, kuin muut ja saanut siitä myös kärsiä. Nykyisin rauha on jo sielussani. Suurimmat opettajani ovat olleet hoidettavani, niin ihmiset, kuin eläimetkin, joiden kipuja ja kärsimystä olen koittanut parhaani mukaan helpottaa, kun he eivät ole muualtakaan apua saaneet. Sen kaiken kärsimyksen näkeminen tekee nöyräksi ja on ollut tärkeimpänä pontimena löytää toimivia tapoja, joilla auttaa.

Työssäni yli 20 vuoden aikana olen kokeillut lukemattomia erilaisia toimintatapoja ja aina vain hionut tekniikkaani. Nyt voi jo puhua, että olen tehnyt yli kaksikymmentätuhatta hoitoa. Silti sitä koko ajan oppii uutta ja kehittyy työssään.

Viime vuosina olen palannut jostain syystä taas uudelleen Kalevalan sekä suomalaista kulttuurihistoriaa ja mytologiaa käsittelevän kirjallisuuden äärelle. Luulin jo, että aihe ei enää ketään kiinnosta, mutta ilmeisesti asia on nyt jonkinlaisessa nosteessa ja moni on havahtunut, että "hei me ollaan oltu täällä kauemmin, kuin Suomi 100v". On ehkä tarve löytää syvempää henkistä identiteettiään ja juuriaan, kuin mitä käsitämme vain viimeisen sadan vuoden ajalta. Olen ylpeä suomalaisena henkisistä juuristani ja kerron siitä ylpeänä myös kohtaamilleni ulkomaalaisille. Valitettavasti monia suomalaisia asia ei voisi vähempää kiinostaa vaan on tarve polkea oman verensä juuria. Ollaan kiinnostuneita vain ulkomaan matkailusta, vaikka meillä on täällä valtava aarreaitta omasta takaa, niin tiedon, kuin luonnon kauneuden puolesta. Mutta kaikkien silmät eivät näe vielä. Niinhän sitä sanotaan, että joskus täytyy mennä kauas, jotta voi nähdä lähelle. Olen alkuperäiskulttuurista, jolla on aivan valtavan hieno henkinen perintö, mitä tulee luontosuhteeseemme, kansanrunouteemme, muinaisuskoomme, eräkulttuuriimme sekä ainutlaatuiseen parantamistaitoomme. Isoissa tiedotusvälineissä tuntuu olevan kovin suosittua kirjoittaa meidän kaikkien maailman ihmisten olevan geneettisesti yhtä suurta mössöä ja mitään suomalaisuutta ei ole olemassakaan. Täytyy muistaa, että kansallisuus ja sen henkinen perintö on enemmänkin sielullinen ominaisuus kuin geneettinen. Tosin viimeisin geenitutkimus tukee sitä väitettä, olemme sukua Siperian alkuperäiskansoille. Se on mielestäni ihan helkkarin hieno juttu!

Kalevalan viidennestätoista runosta ja viimeisestä runosta sekä Suomen mytologian tuntemuksestani olen ammentanut syvää tämän heimon henkeä myös Suomalaiseen Perinnehoitaja®-koulutukseen. Tässä egosentrisessä, informaatiosaastan kyllästämässä kulttuurissa tahdon nostaa esille oikeasti merkityksellisiä asioita, kuten hiljaa oleminen ja luontosuhde. Näistä kumpuaa esiin syvä rauha, viisaus ja vapaus. Kuten muinaissuomalaiset puhuivat "vapaasielusta", pyrin elämään sitä todeksi tässä nahassa.
Kursseilla opetan näkemykseni ja kokemukseni parantajuudesta. Mitä parantajuus on ja miten siinä voi syventyä? Kun ymmärtää syvällisesti viidennentoista runon, ymmärtää runon parantamisen tapahtuvan monessa ulottuvuudessa. Shamanismi/Lapin noaidi-insitituutio ja kalevalainen tietäjäinstituutio tulivat tiensä päähän, kiitos siitä kuuluu erityisesti uskonpuhdistukselle ja uudelle kansanvalistustyölle. Ensimmäinen shamanismi-instituutio ja toinen kalevalainen tietäjäinstituutio ovat kuolleita ja kuopattuja, mutta kansanrunoudessamme sanotaan, että ei mahti maahan joua, vaikka mahtajat menevät, eikä luottehet lovehen lankea. Näen ja koen vahvasti, että kolmas tietäjäinstituutiomme syntyy koko ajan uudelleen ja vanha tieto ottaa nykyajan asun. Valitettavasti tälle tiedolle ei ole vielä kovin montaa kuulijaa, koska edes oikeita kysymyksiä ei osata vielä esittää. Ihmisen tarvitsisi olla vielä vähän enemmän hiljaa, olla luonnossa, mielellisen kupin olla vähän tyhjempi sekä asenteen nöyrempi että kysymykset voisivat edes nousta ja avautua. Koen, että elämme tällä hetkellä kollektiivisesti henkisessä alennustilassa, missä hännättömät eläimet pystyvät kiinnostumaan lähinnä numeroista, seksistä ja vallasta sekä psyykkisistä ja sosiaalisista peleistä. Mutta suuri kiitos Suomen maassa kuuluu herralle nimeltä Pentti Linkola, jonka ansiosta meillä on vielä ikimetsiä jäljellä. Ja niin kauan, kun näitä metsiä ja vanhoja puita on jäljellä, on myös Suomen kansan hengellä toivoa.

Minulle on kunnia-asia välittää eteenpäin parantajuutta ja siihen liittyvää tietoisuutta Kalevalan viimeisen ruonon, Väinämöisen paluun hengessä. Minä rohkeasti tulkitsen "Väinämöisen paluun" uudenlaisen tietäjäinsituution paluuna Suomen kansan tanhuville ja sielun maisemaan. Se ottaa vielä hyvin haparoivia askeleita, mutta se elää ja hengittää.

"Siitäpä nyt tie menevi, ura uusi urkenevi, Laajemmille laulajoille, Runsahammille runoille, Nuorisossa nousevassa, Kansassa kasuavassa." ote Kalevalan viimeisestä runosta.


- Jarkko Haapanen

Suomalainen Perinnehoito- ja Luontaislääketiedeyhdistys


Kouluttamieni hoitajien toimesta on perustettu yhdistys Suomalainen Perinnehoito ja Luontaislääketiedeyhdistys ry, joka on rekisteröinyt Suomalainen Perinnehoitaja®-nimikkeen tavaramerkisi nimiinsä ja valvoo sen asianmukaista käyttöä. Yhdistys ylläpitää osaajistaan hoitajarekisteriä. Hoitajarekisteriin kuuluva perinnehoitaja huolehtii osaamisestaan ja käy säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein kertaus-ja täydennyskoulutuksessa. Tutustu yhdistykseen osoitteessa www.perinnehoito.fi ja https://www.facebook.com/perinnehoito

Katso hoitajarekisteristä osaaja ja käy testaamassa, miltä tuntuu olla perinnehoitajan käsittelyssä. -Jarkko Haapanen

©Copyright T:mi Luontaislääketiede Jarkko Haapanen